Väri- ja muotomeri

Idässä: Al Sharqiyah

Hiekka kulkeutuu tuulen mukana tien yli, ympäröi tummat kivikartiot, jotka odottamatta nousevat tasangosta. Hitaasti, mutta varmasti hunajankeltaiset hiekkadyynit työntyvät tummanpunaista maata pitkin kohti sinistä merta. Majesteettisesti itäisen Hajar-vuoriston 2000 metriä korkea selkä kohoaa horisontissa.

Khor Garaman laguuni loistaa epätodellisen sinisenä. Kuin maagisen valon valaisemilta näyttävät kapeat rotkot vesilampineen, tummanvihreiden banaanipensaiden ja taatelipalmujen ympäröiminä. Ras al Jinzin rannat loistavat kultaisina, siellä, missä joka vuosi tuhannet merikilpikonnat munivat munansa.

Arabian niemimaan itäisimmässä reunassa sijaitseva Sharqiyahin maakunta on täynnä voimakkaita kontrasteja, värien leikkiä ja maiseman muotoja. Mutta myös erilaiset elintavat kohtaavat täällä toisensa.

Edelleenkin Wahiban beduiinit kiertävät kameleineen, vuohineen ja palmuslehvämajoineen hiekkameren loppumattomuutta. Vapaus ja liikkuvuus ovat heille tärkeämpiä kuin omistus ja omaisuus. Keitaiden asukkaat rakensivat sitävastoin komeita taloja, joita he joutuivat puolustamaan monen vuosisadan ajan. Lukemattomat vartiotornit, rakennukset, varmat kuin linnoitukset, ovat todisteita myrskyisistä ajoista mutta myös silloisesta rikkaudesta.

Talojen raskaat, taidokkakkailla koristeleikkauksilla koristellut portaalit ovat peräisin Itä-Afrikasta, ne kuljetettiin laivalla Surin satamaan ja sieltä edelleen kameleilla. Vuorten ja aavikon välissä kulki tärkeä karavaanitie Surista maan keskiosaan.

Sur oli portti Sansibariin ja Intiaan, mausteiden, norsunluun, kullan ja silkin kauppapaikka. Täällä rakennetaan edelleenkin dhow-veneitä, nopsia arabilaisia veneitä, joissa on tyylikäs keula.

Vuoristoalueen laajat osat ovat tuskin asuttuja ja vain vaikeasti saavutettavissa. Täältä löydettiin salaperäisiä hautatorneja, jopa 8 metrin korkuisia ja vanhempia kuin Egyptin pyramidit. Myös maailman toiseksi suurimmat luolakammiot ovat piilossa täällä, paikassa nimeltä «Majlis al Jinn», henkien kokoontumishalli. Kapeissa laaksoissa ja rotkoissa on piilossa vielä yksi aarre – vesi. Syvät altaat, täynnä tätä kallisarvoista nestettä, eivät ole alueen ihmisille pelkästään viljelyjen kasteluvettä, vaan myös juomavettä.