Omanin arkki

Kaakossa: Al Wusta

Kuumuus värisee Keski-Omanin loputtoman soratasangon yllä. Yhden harvan akaasin varjon alla olevan valkoisen oryx-antiloopin siluettia voi tuskin nähdä. Nämä jalot eläimet olivat jo kuolleet sukupuuttoon luonnossa, mutta täällä ne sulttaani Qaboosin aloituksesta saivat taas uuden elintilan.

Omanin maantieteellisessä sydämessä ei juuri ole ihmisiä. Se on ihanteellinen piilopaikka harvinaisille ja uhanalaisille eläimille. 27.500 km² kokoinen on vuonna 1974 suojelualueeksi määrätyn Jiddat al Harasisin pinta-ala. Siitä on tällä välin tullut UNESCON luonnonperintö.

Tämän biosfäärialueen eläimistö ja kasvisto on ainutlaatuista. Noin 300 oryx-antiloopin ohella täällä elää arabiangaselli ja harvinainen nuubiankauris, villikissoja, mesimäyriä, aavikkokettuja ja susia, jäniksiä ja etiopiansiili.  Mutta täällä on nähty tähän mennessä myös 180 eri lintulajia, niiden joukossa niin harvinaisia kuin kaulustrappi.

Suojelualue ei rajoitu ainoastaan maan sisäosan aavikkoalueisiin, vaan yltää Intian valtamereen asti. 300 kilometria pitkä rannikko on yksi maan kauneimmista ja vaihtelevimmista. Yksikään ranta ei muistuta toista. Valkoisen hiekkarannan jälkeen tulee jyrkkiä mustia kallioita, turkoosinsiniset laguunit menevät pitkälle maan sisään, ne ovat vaaleanpunaisen flamingon taukopaikkoja. Levät värjäävät Khor Ghawin lähellä olevien sisäjärvien veden vaaleanpunaiseksi. Rannikko täynnä yllätyksiä ja löytöjä.

Hyökyävät aallot lyövät kesämonsuunin aikaan kallioihin. Yksikään kalastaja ei uskalla lähteä tänä aikana ulos myrskyävälle merelle. Koska Omanin vesistöissä on suuri ravinnepitoisuus ja erittäin hyvä vedenlaatu, niiden kalakanta on hyvin suuri – jopa 13 eri valas- ja delfiinilajia temmeltää täällä.