Linnoja, härkiä ja plantaaseja

Al Batinahin rannikkotasanko

Taateleita, banaaneja, limooneja, mangoja, tomaatteja, porkkanoita, munakoisoja, kesäkurpitsoja, perunoita – tätä kaikkea ja myös paljon muita vihanneksia kasvaa Muscatin ja Soharin välisellä 270 kilometriä pitkällä rannikkoalueella. Siellä on plantaasi plantaasin vieressä, paikkakunta toisen. Täällä elää neljännes Omanin asukkaista. Se kattaa pitkälti koko maan maataloustuotteiden tarpeen, mutta käyttää siitä tietysti itsekin paljon. Siksi omanilaiset kutsuvat Batinahin tasankoa mielellään maan vatsaksi.

Viljelyn tarvitsema vesi tulee vuorilta tasangon länsiosasta. Nousevat kosteat ilmamassat tulevat siellä sateena alas ja täyttävät rannikon pohjavesivarastot.

Viljeltävät alueet ovat jo aina olleet vähissä tällä alueella, minkä vuoksi ne ovat olleet hyvin haluttuja. Siksi tämän rannikkoalueen asukkaiden on vuosisatojen ajan täytynyt suojautua hyökkäyksiä vastaan. He rakensivat tiheän verkoston yksinkertaisia linnoja pakopaikoiksi, mutta myös isoja linnoituksia kuten Nakhlin, Barkan, Rostaqin ja Al Hazmin, jotka vielä tänään kuuluvat merkittävimpiin ja nähtävän arvoisimpiin koko maassa.

Barkassa on joka perjantai erityinen rituaali. Silloin lähistön maanviljelijät kokoontuvat tonnien painoisten kyttyränautojensa kanssa härkätaisteluun – tai paremmin ilmaistuna härkäpainiin. Kolossit seisovat rauhallisina areenan keskellä ja painavat päitä toisiin. Kuka ensimmäisenä antaa periksi, on hävinnyt, ja voimien koettelu on loppunut. Sillä yksikään eläin ei saa loukkaantua tässä omanilaisessa härkätaistelussa – eläimet ovat siihen liian arvokkaita ja seuraava perjantai on myös vain muutaman päivän päässä.