Paikka eksooteille

Kasvisto & eläimistö

Omanin erityinen ilmasto, sen pääsemättömät, rotkoiset vuoret ja loppumattomat tasangot ovat ideaalinen elinpaikka eläimille ja kasveille, joita löytää usein vain täältä.

Suurin biologinen erikoisuus on arabialainen tari, sekoitus vuohesta ja kauriista. Se on myskihärän sukulainen ja se eli aikaisemmin myös Euroopan tammimetsissä – joskin siitä on jo melkein miljoona vuotta. Tämän lajin viimeiset eläimet elävät tänään saarella, Jebel Aswadin, mustan vuoren, jyrkillä rinteillä Wadi Sarinissa Muscatin kaakkoispuolella.

Arabialainen oryx-antilooppi oli jo luonnossa kuollut sukupuuttoon, kun sulttaani Qaboos perusti kasvatusaseman viimeisillä eläintarhoissa elävillä eläimillä vuonna 1974 Keski-Omanin laajoilla soratasangoilla keskellä suurta luonnonsuojelualuetta – nykyään UNESCON luonnonperintö. Antiikinaikaisessa Egyptissä oli tavallista sitoa nuorten oryxien sarvet, niin että ne kasvoivat yhteen - yksisarvisen tarinan syntyhetki.

Jopa 100.000 merikilpikonnaa käy vuosittain laskemassa munansa pitkillä, kallioiden suojamilla rannoilla Ras al Haddin ja Ras al Jinzin lähellä.  Myös tämä näiden eläinten maailmassa säilymiseen tärkeä alue on tiukasti vartioitu luonnosuojelualue – sinne saa mennä vain valvonnassa. Ensimmäisessä aamuvalossa täällä kaivautuu satoja pieniä kilpikonnia syvistä hiekkakuopista, vilistävät kohti merta, uhkanaan lokit ja ketut. Vasta 30 – 50 vuotta myöhemmin ne palaavat taas näille rannoille. Vasta sitten niistä on tullut sukukypsiä.

Kesällä, kun Dhofarin rannikkoalue muuttuu monsuunin aikana subtrooppiseksi vihreäksi pätsiksi, täällä pitää taukoa suuret muuttolintulaumat – paratiisi ornitologeille. Laguuneissa kahlaa vaaleanpunaisia flamingoja ja kapustahaikaroita, haikarat odottavat saalista. Ilmassa lentää kalasääskiä, pikkutuulihaukkoja ja punajalkahaukkoja, puissa ja pensaissa lentelee medestäjiä, pesimispaikkoja etsii kutojalinnut, palmukyyhkyt ja keltavatsamedestäjät.

Mutta eivät vain linnut pidä tästä alueesta. Jebel Samhanin reunoilla hiipivät viimeiset luonnossa elävät arabianleopardit puiden lomassa.

Dhofarin erityisessä mikroilmastossa kasvaa myös joukko endeemisiä kasveja – mielenkiintoista kasvitieteilijöille.

Ensisilmäyksellä kamelit eivät vaikuta kovinkaan eksoottisilta. Mutta yksi jos toinenkin on erikoinen tapaus. Wahiban heimon jaloja kasvatettuja kameleita pidetään maailman nopeimpina ja ovat korvaamattoman arvokkaita – paitsi jos on naapuriemiraatin sheikki.